Onnellisuustekijöitä ja ristiriitoja

Olen pohdiskellut onnellisuutta. Hyvää oloa ja sen sellaista. Juuri nyt tuntuu, ettei mitään saa ikinä aikaan, ja miksi kaikki muut on niin paljon aikaansaavempia.
Oikeastaanhan muut eivät ole sen aikaansaavempia kuin minäkään, mutta omia saavutuksia on vaikea nähdä. Ja sitten tulee se saamaton ja riittämätön olo. Olen huomannut.
Siksipä päätin tehdä asialle jotakin, ja aikani vaihtoehtoja pyöriteltyäni päädyin kokeilemaan listoitusta. Eli käytännössä joka päivä teen listan asioista, jotka haluan sinä päivänä tehdä. Top3, joista ensimmäinen on "tärkein", joka ainakin tarvitsee saada tehtyä. Muut jos aikaa ja lusikoita riittää.

Asioiden ei tarvitse olla suuria ja tärkeitä suuressa mittakaavassa, vaan listassa oli esimerkiksi tänään:
1. Kirjastossa käynti
2. Puhtaiden pyykkien raikkoaminen lasten alasängystä
3. Raivaa nokkoset ja muut kulkua estävät rehut takapihalta metsikköön vievältä sillalta

Olen saanut suoritettua tasan sen yhden, puhtaiden pyykkien raikkoamisen. Kirjaston ovessa oli lappu, jossa kerrottiin sen olevan koko heinäkuun kiinni, ja että minun varaus on kiikutettu eri kirjastoon, mitä en henkilökohtaisesti ymmärrä. Eikä siirrosta ole edes tullut mitään ilmoitusta! Olisko se nyt ollut niin iso vaiva? Ei minusta.
Pyykkien raikkoamisestakin tuli keskustelua, kun tämä on taas yksi niistä asioista, joissa on hakemista. Kummatkin on tehneet asian omalla tavallaan, ja nyt pitää yrittää sitten opetella joko sulauttamaan kaksi tapaa yhteen tai toisen on opeteltava kokonaan uusi tapa. Minun mielestä minun tapa on käytännöllisempi, kun taas J on sitä mieltä, että sen tapa on parempi. Taistelu jatkuu! Ja kuten sanoin, tämä on vain yksi monista.

Kuukauden aikana on tullut esille koko liuta asioita, jotka molemmat on tottuneet tekemään ihan omalla tavallaan, ja sitten on haettava sitä kultaista keskitietä. Joskus se onnistuu helposti, ja joskus joudutaan vääntämään pitkäänkin.

Mutta listaan palatakseni. Huomisen listaan siirtyy nokkosten ja muiden rehujen raivaaminen. Lisäksi siellä on eläinkaupassa käynti ja esikoiselle naksuttelun opettaminen. Kuopus osaa komentaa koiria oikein ja tomerasti, ja esikoinen haluaa kokeilla naksutinjuttuja. Siihen nähden, että vähän huoletti alkuun lasten suhtautuminen koiriin, tämä on mennyt tosi hienosti. Lapset tykkää koirista, ja koirat tietenkin tykkää lapsista.

Hukka ja pennut mökillä

Lomareissulla Lapissa (jonka tarkoituksena oli siis hakea ihmispennut takaisin kotiin), koirat ja lapset molski kylmässä lähdejärvessä niin kauan kuin suinkin antoi. Eli käytännössä Hukka ei tullut pois rannasta ennen kuin joku komensi pennutkin pois vedestä. Hukkuneethan ne olis muuten, kyllä kelpie tietää. Tässä asiassa luotettiin eniten uimataidottomaan emäntään ja liikuntakyvyttömään isäntään, niin järkevää kuin se onkin. Uimataitoinen, liikuntakykyinen mummi ei ollut riittävä turva ihmispennuille. Hölmö koira.