Hämärä vähä-älypuhelin lautasella - eli mistä Finlandia Junior 2015- ehdokkaat on tehty?

Lukuviikon kunniaksi, Finlandia Junior 2015- lastenkirjapalkintoehdokkaat!

Tein aiemmin talvella kouluun esittelyn Finlandia Junior- ehdokkaista, esittelin tekijät ja teokset lyhyesti ynnä ytimekkäästi, ja ajattelin sitten että samahan se ois myös ihan lukea ne kirjat. Ja sitten minä luin ne. Tai no, luin osan ja varasin loput. Vaan oli miten oli, nyt olen lukenut kaikki lastenkirjoiksi helposti luokiteltavat palkintoehdokkaat, ja ajattelin esitellä ne teillekin.

Mauri ja vähä-älypuhelin, Nakki lautasella - mistä ruoka tulee? ja Hämärinkäinen

Noista yksi on selkeästi ala-asteikäisille lapsille, yksi sitten vähän nuoremmille (no siis, kuinka paljon nuorempi voi enää ollakaan?) ja yksi tietokirja. Minusta sillä lailla aika hyvä ote nuorempaan lukijapolveen, tavallaan "jokaiselle jotakin", vaikkei tässä nyt oikeasti olekaan jokaiselle jotakin. Mutta on ainakin yritystä!

Ihan ensimmäiseksi näistä luin Mauri ja vähä-älypuhelimen, ihan vain koska se sattui tulemaan kirjaston uutuushyllyssä vastaan.

Veera Salmi : Mauri ja vähä-älypuhelin

Mauri ja vähä-älypuhelin kertoo ala-asteikäisestä Pasilassa asuvasta Maurista. Nimi vähä-älypuhelin tulee Maurin puhelimesta, joka on ihan vanha ja surkea, eikä sillä voi edes watsapata! Kunnes sitten yksi yö käykin ilmi, että kylläpäs voi, koska puhelin onkin hieno Konegtig- puhelin, johon alkaa tulla watsap- viestejä salaperäiseltä Hali-hali kansan tyypeiltä, jotka asuvat Nakuna Uusi-Pebassa. Hali-haleilla on ongelma, johon ne tarvitsevat Maurin apua.
Samaan aikaan Mauri suree ystävänsä Bashirin muuttoa Egyptiin isoäitinsä ja muiden sukulaistensa luokse. Mauri haluaisi nähdä taas Bashirin, ja päättää kaivaa tunnelin. Onhan se nyt halvempaa, ja äiti on havainnollistanut, ettei rahaa matkustamiseen ole.
Päällimmäiseksi jäi mieleen, että tuota noin... mitä ihmettä! Tässä kirjassa tuntui olevan päällekkäisiä juonia ja teemoja aika tavalla, ja ainakin tällainen kolmikymppinen otus oli vähän kummissaan, mutta ehkä tämä toimii nykyajan kirjainyhdistelmälapsille. Ehkä hauskin yksityiskohta oli havainnollistaminen. Maurilla ja äidillä on omat vihkot, joihin havainnollistetaan asioita, kuten sitä ettei ole varaa matkustaa Egyptiin.

Teemoja tässä kirjassa on kaverin menetys, luonnonsuojelu, ystävyys ja erilaisuuden hyväksyminen. Näin sanoisin.


Seuraavaksi taisin lukea tuon tietokirjan. Se taas johtui siitä, että Hämärinkäinen tipahti tehokkaalla avustajalla sängyn ja seinän väliin ja löysin sen vasta parin päivän kuluttua. Mutta ei hätä ole tämän näköinen!

Tätä kirjaa yritin myös lojuttaa keittiön pöydällä, jos vaikka 9-vuotias esikoinen keksisi tarttua siihen. Eipä keksinyt, ei. Akuankka vei voiton. Voi olla, että laitan sen silti lukemaan tämän tietokirjan ruuasta ja siitä mistä se tulee.

Elina Lappalainen, Christel Rönns : Nakki lautasella - mistä ruoka tulee?

Musta on aika hauskaa, kun kuvittajat mainitaan kannessa samalla tavalla kuin kirjoittajakin, mutta toisaalta tietokirjassa, etenkin lapsille suunnatussa, kuvittaja on aivan yhtä suuressa merkityksessä kuin tekstin laatijakin. Ainakin minun mielestäni, koska ilman havainnollistavia ja mielenkiintoisia kuvituksia tekstiä ei lukisi pienimmät lukijat.

Nakki lautasella on tietokirja ruuantuotannosta ja eläimistä. Eli siis käytännössä siitä, mistä se ruoka meidän lautasille tulee.
Kirjassa seikkailevat Aleksi ja Emilia, jotka pääsevät Emilian eläinlääkäri- isän mukana maatilakierrokselle ja tutustuvat niin maitotilaan, sikalaan, kanalaan kuin broileritilaankin. Jokaisella tilalla lapset pääsevät näkemään tilan eläimiä ja tilanomistaja kertoo heille tilan eläimistä ja hoidosta. Ihan koko kirjan ajan myös selitettiin mitä eläimet tarvitsevat ollakseen onnellisia ja miksi joitain asioita ei tehdä ihan niin kuin eläimille olisi parasta (kuten että siat eläisivät mieluiten kymmenen sian laumoissa, tekisivät porsailleen pesän heiniin ja tonkisivat ruokansa maasta, mutta silloin ruoka olisi kalliimpaa).
Jokaisen tilan kohdalla oli myös havainnollistava kuva, jossa kerrottiin eläinlajista ja sen käytöstä ruuaksi.

Mistä tietää, millaisesta kanalasta kananmuna on peräisin?

Tämän tyyppisiä havainnollistavia kuvia. Kanalan, niin kuin muidenkin tilojen kohdalla otettiin kantaa siihen, miten eläimen olisi luontaisilta ja lajityypillisintä asua ja elää. Silti näytettiin niitä raadollisempiakin asioita (kuten sian poikimahäkki tms.), eikä asioita kaunisteltu turhaan.
Kirja oli hyvä, ja muistutti kyllä taas aikuisellekin että mitenkäs se ruoka oikein elääkään elämänsä. Eipä tee mieli syödä sikaa ja broileria taas hetkeen... Vaikka eipä meillä sikaa syödäkään!


Viimeiseksi luin viimein suloisen hämäränhyssykirjan Hämärinkäinen!

Mila Teräs, Karoliina Pertamo : Hämärinkäinen

Oi, Hämärinkäinen! Tarina... hämäränhyssystä? Pienistä otuksista, jotka hoitavat ja valmistavat meille ihmisille ja eläimille yötä ja hämärää? Yön tuleminen ei katsokaas olekaan yhtään niin itsestäänselvää! Sitä varten tarvitaan kaikenlaisia otuksia, kuten Hämärinkäinen, joka kutoo kangaspuillaan hämärää. Lisäksi on Tähtiset, jotka huoltavat tähtiä ja takovat niitä lisää joka yö. Kuunkierittäjät kierittävät kuuta (ihan tuli pillerinpyörittäjä- kovakuoriainen mieleen), ja monet muut yöntekijät.
Mutta on myös kukkaväki, jonka kukankutojat tekevät valoisan aikaan kukkiin uusia terälehtiä, ja niitä tarvitaan, sillä ihan kohta on jo joulu.
Kukkakauppias Keikander on huolissaan pienten kukankutojien työtahdista, ja tekee varsin epätoivoisia asioita jouduttaakseen kukkien kutomista. Kun Hämärinkäistä estetään kutomasta sinistä hämäräänsä, asiat menevät ihan hunningolle, mutta Hämärinkäisen uuden myyrä-ystävän ja Keikanderinkin avustuksella asiat taas ratkeavat.

Korjatut kangaspuut ja anteeksipyyntö

Tarina oli aika talvinen, odotettiinhan kirjassa joulua saapuvaksi. Tuntui jotenkin hassulta lukea talvihämärää kirjaa keväällä, kun luonto heräilee ja iltaisinkin jo näkee ulkona ilman lamppua. Mutta kaikkein päällimmäisiksi jäi mieleen suloinen tarina yöntekijöistä, jotka todennäköisesti lomailevat ainakin näin Pohjois-Suomessa läpi kesän, ja huolehtivat että luonto saa nukkua talvella.
Toiseksi jäi mieleen ihanat kuvat. Katsokaa vaikka tuota kuvaa kangaspuista, ja näitä kahta!

Myyrä tarjosi Hämärinkäiselle kupin mustaa kahvia ja marjaleivoksen omassa kodissaan

Oi, niin hempeä ja kaunis

Voisin kuvitella, että iltasatuna aivan loistava. Rauhallinen ja hyssyinen kirja, semmoinen joka luetaan hämärässä lastenhuoneessa lattialampun valossa ihan viimeiseksi illalla.
Semmoinen kirja. Tässä kuvitus kyllä tuki tarinaa varsin loistavasti, koska ilman näin hempeän kaunista kuvitusta en kyllä olisi pitänyt niin paljoa, vaikkei tarinassakaan mitään vikaa ollut.


Että sillä lailla. Siinäpä Finlandia Junior- palkintoehdokkaiden lastenkirjaosuus. Seuraavaksi voimme tutustua vaikkapa Ramboon tai Pakoon. Lisäksi täytyisi löytää jostakin aikaa (ja mielenkiintoa!) lukea myös Surunhauras, lasinterävä. Eiköhän se sekin tässä kohdakkoin löydy.