Intiönkankaan koira-aitaus |
Meinattiin vähän hämääntyä ajo-ohjeista. Koirapuistoilla harvemmin on selkeitä osoitteita, vaan ne ovat enemmänkin tyyppiä "Tuirassa, Bertel Jungin tien varressa" tai "Keskustassa, tarkkaa osoitetta ei tiedossa". Olis kivempi jos olis selkeät osoitteet, niin eksymisen vaarakin olisi pienempi autolla kulkiessa.
Tiedän kyllä, että koirien kanssa ajatellaan käveltävän hirveästi, ja kyllä minäkin omieni kanssa lenkkeilen. Mutta on myös tilanteita, jolloin kävely ei onnistu tai on liian vaikeaa, ja on parempi kulkea autolla. Silloin haluaisin käydä sellaisissa koirapuistoissa, joiden portille pääsee autolla.
Suurin osa puistoista toki on sellaisia, että portille pääsee, jos vain osaa suunnistaa oikein. Intiönkankaan koirapuistoonkin periaatteessa pääsee, mutta kovin laillista se ei ikävä kyllä ole. Me nyt oltiin hirveitä kriminaaleja ja mentiin autolla pyörätiellä. Hiljainen aika, ei vastaantulijoita ja tosi rauhallinen vauhti. Näin myös invalidi-mieheni pääsi puistoon meidän kanssa.
Intiönkankaan koirapuisto keskeltä puistoa portille päin |
Mutta takaisin koirapuistoon. Intiönkankaan koirapuisto on kyllä tosi mukavan oloinen puisto. Suurehko ja metsäinen. Keskellä metsikköä on tuommoinen paljaampi alue, jossa on ikävän paljon isoja kuoppia. Onneksi Hukka ja Miska ei juokse kovin kovaa pitkin puistoa, joten kuoppia ja juurakoita osataan väistää suht näppärästi.
Hukka poseeraa Intiönkankaan puiston juurakkopuun luona |
Hukan oma pallo oli jossain tuon juurakon keskellä, eikä Hukka saanut sitä itse ylös. Piti auttaa. Nuo juurakot on ihan hirveän suuria ja syviä, voin kuvitella miten pienillä koirilla tassuihin sattuu kun kompuroi. Jostakin syystä Hukka ja Miska on pysyneet *kop kop* terveinä ja ehjinä puistoissa resutessaan. Ja muistetaan siis Miskan taipumus juosta täysillätäysillä ja huomata liian myöhään ettei tilaa olekaan rajattomasti ja sitten tulee törmäys aitaan. Sen yhden kerran nuoriherra on satuttanut itsensä koirapuistossa, enkä edelleenkään ymmärrä mitä ihmettä sille kahden metrin aikana ehti tapahtua, etenkin kun näin koiran koko ajan! (Voimassaoleva veikkaus on se, että meni joku pois paikaltaan tassussa tai hartiassa ja sitä piti varoa kunnes loksahti itsestään paikalleen.)
Kuten ylläolevasta kuvasta huomaa, roskis on aidan ulkopuolella heti portin vieressä. Lapioita oli mukavasti kahta eri kokoa plus harava. Pieni lapio oli tosi kivasti poimittavissa aidan yli, ei tarvinnut sitä varten hipsiä ulos portista.
Talvea ajatellen aidat on varmaan turhankin matalat, voin kuvitella omien levitaatio-apinoideni vain astuvan aidan yli kun maassa on puoli metriä lunta. Mutta nyt on kesä, eikä ongelma ole ajankohtainen.
Intiönkankaan koira-aitauksen portti |
HundSpassa me käydään säännöllisesti hierotuttamassa Hukkaa, ja uintiinkin ajattelin varata ajan taas pitkästä aikaa, mutta minun mielipiteeni perustuukin jo kokemukseen, ei mainontaan.
Tästä tuli nyt aika rönsyilevä ja vähäkuvainen postaus, mutta sille on syynsä. Tutkailin kuvia, jotka otin, ja suurin osa on joko tärähtäneitä, tarkoitukseen sopimattomia tai sisältävät pienen photobomber-Miskan, joka on päättänyt pysähtyä joko merkkaamaan tai isommalle tarpeelleen johonkin kuvan kohtaan. Enkä usko, että puistosta tulee kovin positiivista kuvaa, jos keskellä kuvaa on yksi eläin kakalla!
Tästä huolimatta tämäkin puisto oli oikein mukava, ja poispäinkin osattiin, kun saatiin rauhassa suunnistaa Intiön läpi puolilaittomasti pyöräteitä pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti